Mikä ihmeen tulolähdejako?
Kirjanpitäjäsi on ehkä sanonut sinulle, että osakeyhtiösi harjoittama yhden huoneiston vuokraustoiminta ei kuulu elinkeinotulolähteeseen, vaan kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Mistä tässä on kysymys?
1990-luvun alussa toteutetun pääomaverotuksen uudistuksen jälkeen eri tulolähteet ovat olleet verotuksen peruslaskentayksiköitä. Käytössä on kolme eri tulolähdettä: elinkeinotoiminnan, maatalouden ja henkilökohtaisen eli muun toiminnan tulolähde. Esimerkiksi elinkeinotulot ja muun toiminnan tulot pidetään erillään, koska niiden tuloksen laskentaan sovelletaan erityisiä, toisistaan poikkeavia säännöksiä. Tulolähdejako vastaakin tuloverolain (TVL), elinkeinoverolain (EVL) ja maatalouden tuloverolain (MVL) soveltamisaloja.
Tulolähdevalinnan merkittäväksi seuraukseksi on jäänyt vahvistetun tappion vähennyskelpoisuus vain siinä tulolähteessä, jossa tappio on syntynyt. Käytännössä osakeyhtiölle voi siten syntyä verotettavaa tuloa elinkeinotulolähteeseen samaan aikaan, kun sillä on vahvistettu tappio henkilökohtaisessa tulolähteessä ja koko yhtiön tulos on tappiollinen.
Tulolähdejaon mukainen erillislaskenta aiheuttaa osakeyhtiöille turhaa laskentaa ja kustannuksia. Näiden kustannusten lisäksi tulolähdejako aiheuttaa lainsoveltamis- ja tulkintaongelmia, sillä verolakien soveltamisalasäännökset ovat yleisluonteisia. Ne eivät kerro, minkälainen toiminta on tarpeeksi riskipitoista tai tuottovaatimus riittävän suuri, jotta tuloa voidaan pitää elinkeinoverolain mukaan verotettavana. Yhtiön harjoittaman kiinteistön tai osakehuoneiston vuokraustoiminnan tuloa on puolestaan pidetty lähtökohtaisesti henkilökohtaisen tulolähteen tulona, johon sovelletaan tuloverolakia. Tulkintaongelmia on myös rahoitusomaisuuden arvopaperien verotuskäsittelyssä.
Myös tulolähteiden jaksotussäännökset poikkeavat toisistaan. EVL:n jaksotussäännökset perustuvat suoriteperiaatteelle, kun taas TVL:ssa ja MVL:ssa sovelletaan kassaperiaatetta. MVL:n ja EVL:n välillä on myös eroja poistojen suuruudessa sekä mahdollisuudessa tehdä varauksia.
Valtiovarainministeriö asetti marraskuussa 2016 asiantuntijaryhmän osakeyhtiöiden tulolähdejaon poistamista koskevan lainvalmistelun tueksi. Kesäkuussa 2017 antamassaan muistiossa työryhmä esitti, että muun muassa elinkeinotoiminnan käsitettä laajennetaan nykytilaan nähden. Se käsittäisi jatkossa myös verovelvollisen harjoittaman kiinteistöliiketoiminnan. Elinkeinotoiminnaksi katsominen tultaisiin ratkaisemaan tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin ja kiinteistön tosiasiallisen käyttötarkoituksen mukaan.
Uutena omaisuuslajina tulisi sijoitusluonteinen omaisuus, joka liittyisi muuta elinkeino-omaisuutta löyhemmin tai ei ollenkaan yhtiön harjoittamaan liiketoimintaan. Lähtökohtaisesti sijoitusluonteinen omaisuus käsittäisi yhteisöjen sellaiset varat, jotka nykyisin kuuluvat tuloverolain mukaan verotettavaan henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Sijoitusluonteinen omaisuus olisikin niin sanottu kaatoluokka.
Uuden omaisuuslajin muodostaminen liittyy omaisuuden luovutusten verokäsittelyyn. Muistiossa ehdotetaan, että tulonhankkimistoiminnassa käytetyn sijoitusluonteisen omaisuuden luovutustappiot saisi vähentää ainoastaan saman omaisuuslajin luovutusvoitoista luovutusvuonna tai viitenä seuraavana vuonna. Sen sijaan tällaisen omaisuuden hankintameno ja siitä aiheutuvat muut menot voitaisiin vähentää elinkeinotoiminnan menoina. Vastaavasti sijoitusluonteisesta omaisuudesta saatavat juoksevat tulot verotettaisiin elinkeinotoiminnan tuloina eikä TVL-tulolähteenä.
Mikäli omaisuus ei ole ollut tulonhankkimistoiminnan käytössä, kuten esimerkiksi harrastusluonteisen toiminnan tapauksessa, luovutustappiota ei voisi vähentää. Myös juoksevan tulon verotus eroaisi sijoitusluonteisen omaisuuden verotuksesta, koska niin sanotun harrastusluonteisen toiminnan menot eivät olisi vähennyskelpoisia.
Esitystä on kritisoitu muun muassa siksi, että kiinteistöliiketoiminnan EVL-toiminnaksi lukemisen edellytykset ovat tulkinnanvaraisia ja alttiita rajanveto-ongelmille. Lisäksi muistioon annetuissa lausunnoissa arvostellaan uuden sijoitusluonteisen omaisuuden luonnehdintaa sekä sitä, että ehdotettu lakiteksti ja muistiossa esitetyt perusteet jättävät paljon tulkinnan varaa. Nykyisin tulkintaongelma on tulolähteiden välillä, jatkossa ongelma olisi eri omaisuuslajien välillä.
Tavoitteena on saada lainmuutokset voimaan vuoden 2019 alussa. Jännityksellä jäämme odottamaan, pystytäänkö nykyinen tulkinta- ja rajanveto-ongelmia aiheuttava tulolähdejako poistamaan ilman uusia rajanveto-ongelmia.
