Esimiestaidot murroksessa: altistu uudelle ajoissa!
Esimiestaidot ovat murroksessa, mutta uusia johtajuuden ajatuksia ei ole yksiselitteisen helppo saattaa käytäntöön kiireisessä arjessa. Vaikka uuden oppiminen vaatii hetkellisesti enemmän energiaa kuin tuttujen tapojen jatkaminen, kannattaa uudelle altistua ajoissa.
Uusia johtajuuden ajatuksia ei ole yksiselitteisen helppoa ottaa käyttöön
Itseohjautuvuuden ja jaetun johtajuuden hyvät puolet tuovat mukanaan vastuuta ja vastuu tunnetusti painaa. Suomalaisista yrityksistä ja organisaatioista vielä harva toimii täysin itseohjautuvasti. Jukka Ala-Mutkan uusin kirja, Johtajuuden rakentajat, antaa itseohjautuvuuden ja parviohjautuvuuden edelläkävijöistä mainioita case-esimerkkejä.
Toisin kuin kirjan edelläkävijäyrityksissä, kulttuurinen viive voi estää siirtymästä perinteisestä johtamisesta uuteen itseohjautuvaan malliin. Viive tuottaa pahimmillaan mm. vastuun sysäämisen perinteisesti esimiehelle takaisin, kun ollaan ikävien asioiden äärellä tai haluttuja tuloksia uudesta toimintakulttuurista ei heti saavuteta. Tämä johtaa opittuun avuttomuuteen ja rakenteiden epäselvyyteen. Tämä funktionaalinen typeryys näyttäytyy tempoilevina toimintamalleina ja vastuun pompotteluna. Mikä ohjaa tunnollista ja viisasta ihmistä opittuun avuttomuuteen? Ketä sellainen palvelee ja kuka siitä hyötyy?
Voisiko jaettua johtajuutta tai itseohjautuvuutta toteuttavasta tiimistä löytyä yhteinen aihe yhteiselle sankaritarinalle, jossa kullekin voi löytyä vastuullisempi rooli?
Kenellä on vastuu uudistumisesta?
Moderneissa organisaatioissa työnteon malli pyritään avaamaan avoimemmaksi, yhteisöä/tiimiä/asiakasta palvelevammaksi. Useimmilla työpaikoilla pitäydytään kuitenkin vanhoissa hierarkkisissa ja esimieskeskeisissä toimintatavoissa vuodesta toiseen. Eikä ihme, sillä uusien johtajuusoppien käytäntöön vieminen voi olla haastavaa.
Osataanko työpaikallasi poisoppia vanhasta?
Uudistumisessa täytyy kuitenkin luopua vanhasta, tulee liian kuormittavaksi jatkaa päällekkäisiä tapoja. Valmentautuminen, itsetuntemus, avoimuus oppimiselle nousevat kriittisiksi keinoiksi toivotun uuden äärellä. Uuden oppiminen on helpompaa kun ensin poisoppii vanhasta. Hetkellisesti tämä vaatii enemmän energiaa kuin tuttujen tapojen jatkaminen.
