Kannattaako sijoittaminen yrityksen kautta vai yksityishenkilönä?

Mikäli kertyneet voittovarat jätetään yhtiöön, kohdistuu niihin ainoastaan edellä mainittu 20 % tuloverorasitus. Käytännössä voidaan ajatella, että osakeyhtiön kautta sijoittava yksityishenkilö saa maksimoitua uudelleen sijoitettavissa olevat varat ja toisaalta minimoitua tuotoista aiheutuvat tuloverot.

Mikäli sijoittaja haluaa siirtää yhtiöstä kertyneitä voittovaroja henkilökohtaisiksi varoiksi, niin se onnistuu nostamalla yhtiöstä palkkaa tai osinkoa. Edellä mainittujen lisäksi voidaan toki maksaa kilometri- ja kulukorvauksia, jotka ovat verovapaita korvauksia. On kuitenkin huomattava, että niitä voidaan maksaa vain todellisten kulujen ja kilometrien mukaan. Yksittäisenä verotuksellisena esimerkkinä voidaan mainita se, että nostettaessa pääomatulo-osinkoa (8 % nettovaroista) yhtiön ja sijoittajan todellinen veroaste on 26,0 - 26,8 %, sen sijaan yksityishenkilön saamien pääomatulojen verorasitus on 30,0 - 34,0 %, joten tätä kautta voidaan todeta saavutettavan verotuksellista etua sijoitettaessa yhtiön kautta. Edellä mainittua näkökohtaa edelleen parantaa verovuodesta 2027 lähtien yhteisöveron alentaminen 2 %:lla. Yhteisöverokannan alentamisen johdosta yhtiön kautta sijoitettaessa verotuksellinen etu siis paranee suhteessa siihen, että varoja sijoitettaisiin yksityishenkilönä. Yhtiön on myös mahdollista maksaa palkkaa sijoittajalle käyvän korvauksen verran. Palkka on yhtiölle täysimääräisesti vähennyskelpoinen verotuksessa eli se vähentää yhtiön verotettavaa tuloa. Palkan nostamista sopivassa suhteessa voidaankin pitää varsin usein verotuksellisesti verotehokkaana sijoitustuottojen siirtona yhtiöltä osakkaalle – erityisesti silloin kun huomioidaan yhtiön ja osakkaan kokonaisveroaste.

Sijoitettaessa yhtiön kautta on verotuksen näkökulmasta huomioitava – tulolähdejaon poistumisesta huolimatta -  tulolähdejako ja sijoitustoiminnan luonne, koska sijoitustoiminnan luonne erityisesti ratkaisee sen, verotetaanko yhtiötä Elinkeinoverolain (EVL) vai Tuloverolaina (TVL) mukaan. Kahta eri tulolähdettä yhtiölle ei siis vahvisteta verotuksessa. Nykyisen verotuskäytännön mukaan sijoitusyhtiön harjoittama liiketoiminta katsotaan pääsääntöisesti EVL:n alaiseksi liiketoiminnaksi, mutta toiminnan luonteen on toki edelleen oltava luonteeltaan jatkuvaa, suunnitelmallista, aktiivista, voittoa tavoittelevaa ja sisältää taloudellisen riskin. Edellä mainittujen tunnusmerkkien perusteella toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena. Käytännön tasolla tulolähdejako tarkoittaa sitä, että TVL:ssä on tiettyjen kulujen ja tappioiden osalta rajoituksia liittyen vähennysoikeuteen suhteen EVL:n säännöksiin. On myös huomattava, että EVL-tulolähteen tappio ei ole vähennyskelpoinen TVL-tulolähteessä, ja päinvastoin. Lisäksi luovutustappioiden verotus voidaan mainita yhtenä eroavaisuutena TVL ja EVL-tulolähteiden välillä; koska EVL:n mukaan verotettavan osakeyhtiön vähennyskelpoiset luovutustappiot vähennetään yhtiön kaikista EVL-tulolähteen veronalaisista tuloista ja tulolähteen tappiollinen tulos voidaan vähentää verovuotta seuraavana kymmenenä verovuotena sitä mukaan kuin verotettavaa tuloa syntyy, sen sijaan, TVL:n mukaan verotettava osakeyhtiö voi vähentää luovutustappiot ainoastaan luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena, mutta vähentämättä jääneiden luovutustappioiden perusteella ei vahvisteta tulolähteen tappiota. Sijoitusyhtiön kautta toimintaa harjoitettaessa luovutushinnasta vähennetään myös aina omaisuuden todellinen hankintameno, eikä sijoitusyhtiö voi hyödyntää hankintameno-olettamaa, vaikka sitä verotettaisiinkin TVL:n mukaan. Tulolähdejaon poistumisen yhteydessä EVL:ään on lisätty muun omaisuuden omaisuuslaji (EVL 12a §), mikä erityisesti sijoitusyhtiöiden osalta saattaa vaikuttaa luovutustappioiden hyödyntämiseen, koska muun omaisuuden luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia vain muun omaisuuden luovutusvoitoista eli mahdolliset luovutustappiot eivät ole vähennyskelpoisia esimerkiksi osinkotuotoista.