Veronkierto - Turvaan harmaalta alueelta!

Veronkierto tarkoittaa, että veroa pyritään välttämään keinotekoisin menetelmin ilman järjestelyyn liittyvää liiketaloudellista tai muuta perustetta. Lue lisää ja tiedät, miten toimia oikein!

Verosuunnittelun ja veronkierron välissä on ns. epävarmuusalue, jonka raja on epäselvä ja se muuttuu lainsäädännön, oikeus- ja verotuskäytännön sekä toimintaympäristön muuttuessa. Oikeus- ja verotuskäytännöstä löytyy useita esimerkkejä erilaisista veronkiertotapauksista.

Yleinen veronkiertosäännös löytyy verotusmenettelylaista (VML 28 §). Verolainsäädännössä on myös muita veronkiertosäännöksiä (perintö- ja lahjaverolain 33 a §, varainsiirtoverolain 37 §, elinkeinoverolain 52 h § ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 10 §). Kaikissa näissä säännöksissä johtava ajatus on, että veroa pyritään välttämään keinotekoisin menetelmin ilman järjestelyyn liittyvää liiketaloudellista tai muuta perustetta. Veronkiertosäännös on kuitenkin eri asia kuin rikoslaissa tarkoitettu lainvastaisuus. Joissakin tapauksissa toki voi tulla lisäksi myös rikoslainsäädäntö sovellettavaksi.

Henkilöverotuksen puolella veronkiertona voidaan pitää esimerkiksi kotitalousvähennyksen perusteena olevan remontin maksuaikataulun järjestelyä keinotekoisesti eri verovuodelle tai verovuosille. Sijoittamiset paratiisisaarille voivat olla veronkiertoa, jos tarkoituksena on piilottaa varoja verotuksen ulkopuolelle. Sallittua verosuunnittelua voi tehdä sijoituksin kevyemmin verotettavaan valtioon, jos toimenpiteeseen liittyy liiketaloudellinen peruste ja toimenpide on tehty asianmukaisin asiakirjoin ja ilmoituksin viranomaisille.
 

Liian alhaisesta arvioinnista voi tulla hankaluuksia
 

Veroetuja voidaan tavoitella erilaisissa myynti-, lahjoitus- ja vuokraustilanteissa. Veronkiertämiseksi voidaan katsoa esimerkiksi edestakaisten osakekauppojen tekeminen siinä tarkoituksessa, että saadaan luovutustappiota ja näin vältetään verotusta. Jos alhaisella arvolla olevat osakkeet myydään ja ostetaan takaisin saman päivän aikana, on suuri riski, että luovutustappiota ei hyväksytä veronkiertosäännöksen perusteella. Perheen tai lähipiirin kanssa tehtyjen epätavallisten järjestelyjen yhteydessä saattaa veronkiertosäännös tulla sovellettavaksi.

”Esimerkiksi, vaikka lahjoitus sinänsä ei ole veronkiertoa, siihen liittyvänä jatkotoimena myynti voi jo tietyissä tilanteissa johtaa veronkiertämiseen. Tämäntapaisten toimenpidesarjojen verotuksellinen tarkastelu tehdään kokonaisarviointina. Jos lahjoitus ja myynti on tehty siinä tarkoituksessa, että nämä toimenpiteet yhdessä muodostavat luovutusvoittoveron välttämisen tai luovutustappion hyödyntämisen, verotuksessa sovelletaan veronkiertosäännöstä, ellei voida osoittaa verotuksesta riippumattomia perusteita. Vuokrausjärjestelyjä ei ole verotus- ja oikeuskäytännössä hyväksytty esimerkiksi silloin, kun puolisoiden yhdessä omistama osakeyhtiö oli vuokrannut asunnon toisen puolison työnantajalle ja asuntoa käytettiin toisen puolison työsuhdeasuntona.”

Kauppahintajärjestelyissä voidaan myös soveltaa veronkiertosäännöstä. Esimerkiksi, jos kiinteistön kauppakirjassa kauppahinnan jako rakennuksen ja maapohjan välillä ei vastaa todellista jakoa tai kauppahinta ei vastaa todellisuutta, veronkiertosäännöksen nojalla verotus toimitetaan tosiasiallisen jaon tai tosiasiallisen kauppahinnan perusteella. Ns. pimeän kauppahinnan osalta voi tulla myös rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Yritysjärjestelyille pitää olla hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet

Yritysjärjestelyjä koskevaa elinkeinoverolaissa olevaa veronkiertosäännöstä voidaan soveltaa, jos veronkiertotarkoitus on yksi järjestelyn päätavoitteista. Esimerkiksi edestakaiset ja peräkkäiset yritysjärjestelyt (ns. sarjatoimen luonteiset järjestelyt), konsernin sisäiset osakevaihdot, jakautumiset osakkaiden intressissä voidaan katsoa veronkierroksi, jos niihin ei ole hyväksyttäviä liiketaloudellisia syitä.

Osakeyhtiön sivuuttaminen on nykyään poikkeuksellista, mutta silti tätä verotuksessa vieläkin joskus tapahtuu. Osakeyhtiö voidaan sivuuttaa esimerkiksi silloin, jos yhtiön nimissä harjoitettu toiminta on osakkaan tai perheenjäsenen sivutoimista ammattitoimintaa, ei ole omaa organisaatiota tai palkattua henkilökuntaa ja liikevaihto on vähäistä. Osakeyhtiön toiminta verotetaan sivuuttamistilanteessa kyseisen ammatinharjoittajan tulona eikä osakeyhtiön tulona.
 

Keinotekoiset liiketoimet lähipiirin kesken tulkitaan usein veronkierroksi

”Esimerkiksi monivaiheiset lainajärjestelyt, edustukseen tarkoitetun mökin tai veneen käyttö tosiasiassa vain yksityiskäytössä, omaisuuden myynti tai vuokraus yritykselle siten, että se palautuu luontoisetuna takaisin, voidaan verotuksessa käsitellä veronkiertona.”

Osakeyhtiön ja osakkaan tai intressiyhtiön välisissä liiketoimissa pitää soveltaa markkinaehtoisuuden periaatetta, eli käypää arvoa. Koska kyseessä ovat erilliset oikeushenkilöt sekä verovelvolliset, liiketoimissa pitää toimia kuin toimisi ulkopuolisten tahojenkin kanssa. Osakkaan ja yhtiön väliset epätavanomaiset liiketoimet voidaan verottaa sekä peiteltyä osinkoa koskevan säännöksen (VML 29 §) että veronkiertosäännöksen (VML 28 §) perusteella.
 

Huolellisuudella välttyy veronkiertosäännöksen soveltamiselta

Jos verotus aiotaan toimittaa veronkiertosäännöksen perusteella, verovelvolliselle on annettava mahdollisuus selvittää, mikä on liiketoimen tarkoitus ja liiketaloudellinen syy. Mikäli selvitystä ei hyväksytä, verotus toimitetaan niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Verotettavan tulon lisäyksen lisäksi seuraamuksia ovat veronkorotus ja mahdolliset viivästysseuraamukset.

Välttääkseen verokiertosäännöksen soveltamisen verovelvollisen kannattaa selvittää verotus- ja oikeuskäytäntöä ja Verohallinnon kanta etukäteen esimerkiksi ennakkoratkaisulla. Asiakirjat ja muut dokumentit on syytä laatia huolellisesti, jotta muotoseikat ovat kunnossa.